Shira on sellainen tamma, joka tuo päivänpaisteen jokaisen ratsastajansa elämään. Sillä on ihan mieletön työmoraali, sen karsinakäyttäytyminen jättää ratsastuskoulun luottohevosetkin taakseen - ja onhan se vielä ihan pirun taitavakin. Ja ihan sairaan söpö. Voisin tehdä tällaista luetelmaa Shiran upeudesta ja kauneudesta ja ihanuudesta vaikka koko päivän, tai varmaan viikonkin. Luulen vaan, että se saattaisi käydä vähän tylsäksi - rakas siskoni on ainakin tehnyt tämän selväksi omalta osaltaan...

Positiivinen, herkkä ja eloisa. Näillä sanoilla kuvailisin belgialaistammaani, jos olisi ihan pakko tiivistää kaikki ajatukseni kolmeen sanaan. En ole varmaan koskaan nähnyt Shiraa korvat luimussa, se on vaan aina hyvällä tuulella. Sitä ei haittaa vaikka täysin tuntematon hevonen tulee verryttelyssä iholle, itse asiassa se haluaa kisoissakin olla ihan kaikkien kanssa kavereita. Yksin Shira ei missään nimessä tykkää olla, ilman hevoskavereidensa seuraa siitä tulee kauhean jännittynyt ja suorastaan onnettoman näköinen.

​

Ratsuna tamma on todella näppärä. Se kääntyy vaikka kolikon päällä ja pienistä jaloista lähtee yllättävän paljon voimaa ponnistaa - joko esteen yli tai reippaaseen laukkaspurttiin. Shira on varovainen hyppääjä, jonka kanssa pudotukset ovat aika harvinaisia. Meillä on kuitenkin olleet omat ongelmamme kieltäytymisten kanssa... Shira on nimittäin ihan hirveän tarkka. Se ei osaa mennä ollenkaan autopilotilla, vaan kuuntelee ratsastajan pienimpiäkin apuja. Kuulostaa ihan unelmalta, eikö? Ehkä, mutta tästä kehittyy ihan omanlaisensa ongelma: tammaparka yrittää tulkita myös vääriä apuja ja sekoittaa jalkansa silloin ihan täysin. 100% meidän epäonnistumisista on ihan epäröimättä mun omaa syytä. Onneksi Shira on niin ihana, että sillä ei koskaan lopu kärsivällisyys minun suhteeni...